Jäsenten joukosta erottuu erityisesti yhtyeen johtajan Gilbert Holmströmin tenorisaksofoni. Hänen raikas, Coltranen vaikutteita sisältävä tyylinsä ja voimakkaat soolonsa – joita ei ehkä odottaisi valkoiselta muusikolta – ovat hänen suurin vahvuutensa. Trumpettisoitto muistuttaa jonkin verran Don Cherryä tämän uran alkuvaiheissa, kun taas pianonsoitossa on selvästi valkoinen, lyyrinen ja älyllinen leima. Tuolloin Skandinavia oli musiikillisen innovaation suhteen jäljessä Isosta-Britanniasta ja Saksasta Euroopassa, mutta tämä yhtye oli, aivan kuten Eje Thelin ja Hugh Steinmetz, todellinen edelläkävijä. (Teksti: Akio Hoshino)